Yksi elämäni kiireisimmistä työjaksoista alkaa olla lopuillaan. Kolmessa viikossa olemme selviytyneet kahdesta suuresta hevosmessusta: Eurohorse Göteborgissa ja Hest & Rytter Herningissä.
Pakkaamista, ajamista, purkamista, rakentamista, seurustelua, syömistä, nukkumista, purkamista, pakkaamista, ajamista – ja sitten kaikki alusta. Aivan hullua – ja samalla valtavan hauskaa.
Eurohorse ja Gothenburg Horse Show ovat aina olleet minulle vuoden kohokohtia. Aloin käydä siellä jo nuorena ja istuin haaveillen katsomossa. Joskus ehdin paikalle vain yhdeksi päiväksi – ja se tuntui harmilliselta. Mutta toisinaan sain viettää koko viikonlopun tässä hevostaivaassa, ja se oli onnea.
Tänä vuonna olin mukana ensimmäistä kertaa oman brändin kanssa. Ajatella, että saan palata tähän paikkaan yli 40 vuotta myöhemmin ja tuntea edelleen sen saman jännityksen ilmassa. Toki hieman erilaista jännitystä nyt – mutta silti sama odotuksen ilo. Ja mitkä päivät siitä tulikaan! En usko, että olen koskaan puhunut niin monen kanssa, nauranut niin paljon tai tuntenut näin suurta kiitollisuutta siitä, mitä saan tehdä ja kokea. Kaikki ne ihanat ihmiset, jotka vierailivat osastollamme, antoivat minulle valtavasti energiaa ja inspiraatiota – sekä työssä että yksityiselämässä.
Bonuksena sain jutella myös vanhoista hevostarinoista. Popcorn ja Magaluf – Jutagårdenilta 70-luvulta – nousivat taas esiin kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Herningissä koettiin ensikerta. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä, joten kaikki tuntui erityisen jännittävältä. Messuja edeltävä päivä oli hyvin rauhallinen. Tanskalaiset kollegamme eivät näyttäneet merkkiäkään stressistä – kaikki sujui järjestelmällisesti ja ystävällisesti.
Ensimmäinen messupäivä, torstai, oli myös rauhallinen. Väkeä kyllä riitti, mutta kiireestä ei ollut tietoakaan. Herningissä on kolme aktiivista areenaa ja useita messuhalleja, ja yleisö vaikutti liikkuvan tasaisesti eri alueiden välillä – ilman hoppua.
Mutta sitten tulivat perjantai ja lauantai – ja meno oli kuin ketsuppipullossa, josta korkki irtoaa ja sisältö kaatuu lautaselle. Mikä vilinä ja vauhti!
Olimme aivan loppu – ei vain jatkuvan ihmistulvan takia, vaan myös päänvaivasta, jonka aiheutti tanskankieliset luvut. Kaikista yrityksistä huolimatta emme oppineet kokoja, paksuuksia tai hintoja tanskaksi. Ja juuri kun luulin oppineeni jotain – se katosi päästäni kuin tuhka tuuleen. Lopulta saimme kuitenkin asiat järjestykseen englannin ja käsimerkkien avulla.
Herning oli elämys, josta jäi nälkä saada lisää. Ei vain myynnin kannalta, vaan kokonaisuutena. Tunnelma oli lämmin ja mukautuva – tarjolla oli kaikkea: nuoria hevosia, Grand Prix -ratsastusta, oriiden esittelyä, ostosmahdollisuuksia, luentoja ja miniatyyrihevosia. Oli helppo astua ulos kevätaurinkoon ja palata sitten taas johonkin monista messuhalleista, joissa oli kaikkea, mitä hevosharrastaja voi toivoa – ja enemmänkin.
Herningissä oli jokaiselle jotakin – ja me palaamme sinne varmasti ensi vuonna.
(Tämä blogikirjoitus on käännetty tekoälyn avulla. Pyrimme tarkkuuteen ja selkeyteen, mutta jotkin vivahteet saattavat vaihdella. Kiitos ymmärryksestäsi.)
