Se on ehkä yksi hevosmaailmamme tällä hetkellä eniten käytetyistä sanoista. Kuulemme sitä keskusteluissa, luemme siitä artikkeleissa ja näemme sen olevan keskustelunaiheena sosiaalisessa mediassa. Suurin osa meistä haluaa tukea sitä, ja uskon, että me kaikki yritämme omalla tavallamme elää sen mukaisesti. Samalla se on käsite, johon mahtuu lähes yhtä monta tulkintaa kuin on hevosihmisiä.
Itse asiassa hevosten hyvinvointi ei ole kiistanalainen sana. On vaikea kuvitella ketään, joka vastustaisi hevosten hyvinvointia. Sen sijaan meillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä sana tarkoittaa käytännössä.
Mitä sitten tarkoitetaan hevosten hyvinvoinnilla?
Minulle on mahdotonta antaa yksinkertaista tai kattavaa vastausta. Sen sijaan on todennäköisesti olemassa yhteinen perustaso, josta useimmat voivat olla yhtä mieltä – se, mikä on ehdottomasti vähimmäisvaatimus. Hevosen on saatava ruokaa ja puhdasta vettä, suojaa säältä ja tuulelta, kuiva makuupaikka, turkin ja kavioiden hoitoa sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden hevosten kanssa.
Mutta useimmille meistä hevosten hyvinvointi ei pääty tähän. Olipa kyseessä sitten harrastusratsastaja, kilparatsastaja, kasvattaja tai vain hevosista nauttiva ihminen, omat huolenaiheemme ovat usein huomattavasti laajempia. Pohdimme karkearehun laatua, talliympäristöä, laidunten suunnittelua, eläinlääkärintarkastuksia, kaviohoitoa, harjoitusohjelmaa, varusteita, palautumista ja päivittäistä hoitoa. Kaikkia niitä pieniä ja suuria päätöksiä, jotka yhdessä muovaavat hevosen arkea.
Emmekä ole vielä edes päässeet ratsastukseen asti.
Ehkä juuri tässä kohdin tiemme toisinaan eroavat toisistaan. Mitä hevosen hyvinvointi tarkoittaa varsinaisessa harjoittelussa? Miten meidän tulisi kouluttaa hevosiamme? Kuinka paljon meidän tulisi vaatia, milloin meidän tulisi odottaa ja miten meidän tulisi kommunikoida? Tässä kohdin kokemuksemme, tietomme ja vakaumuksemme johtavat meidät erilaisiin vastauksiin.
Ehkä sen on vain oltava niin.
Erilainen ajattelutapa ei välttämättä ole ongelma. Päinvastoin, kunnioittavat keskustelut eri näkökulmia edustavien ihmisten välillä voivat tuoda uusia oivalluksia ja auttaa meitä kehittymään edelleen. Kukaan meistä ei ole koskaan oppinut kaikkea hevosista.
Minulle hevosten hyvinvointi alkaa siitä, että hevosia pidetään elävinä, tuntevina yksilöinä. Hevosemme eivät voi valita sitä arkea, jonka tarjoamme heille. He eivät voi valita valmentajaa, ruokavaliota, varusteita tai sitä, miltä heidän päivänsä näyttävät. Vastuu siitä on meillä.
Siksi hevosten hyvinvointi on minulle muutakin kuin sääntöjä, rutiineja ja tarkistuslistoja. Kyse on kunnioituksesta, nöyryydestä ja rakkaudesta. Siitä, että yritämme jatkuvasti nähdä tilanteen hevosen näkökulmasta. Siitä, että olemme uteliaita siitä, mitä hevonen kertoo meille, ja riittävän nöyriä kuuntelemaan.
Toivon, että hevoseni kokisi minut henkilönä, joka luo turvallisuutta, selkeyttä ja luottamusta. Henkilönä, jota kannattaa seurata. Syvällä sisimmässäni tiedän tietenkin, että jos se saisi valita täysin vapaasti, se luultavasti mieluummin seisoisikin vihreällä laitumella laiduntamassa ystäviensä kanssa. Toivon kuitenkin, että aika, jonka se viettää kanssani, on sille positiivinen kokemus. Että se on täynnä ymmärrystä, huolenpitoa ja yhteistyöhalua.
Ehkä juuri siinä, pyrkimyksessä tehdä joka päivä hieman parempia valintoja hevosen vuoksi, hevosen hyvinvointi alkaa. Ei siinä, että olemme aina samaa mieltä, vaan siinä, että emme koskaan lakkaa yrittämästä ymmärtää sitä yksilöä, joka on uskottu hoitoomme.
Agneta
