Pidän siitä, että on suunnitelma – suunta, tavoite tai edes välitavoite. Mielestäni hyvä ja harkittu suunnittelu liittyy vahvasti hevosen hyvinvointiin. Tässä tapauksessa kyse on siitä, miten suunnittelen hevosen arkea.
Minun maailmassani on viikkokohtainen suunnitelma ja yksi, joka kattaa pidemmän aikavälin. Uskon, että rakkaat hevoset hyötyvät esimerkiksi vaihtelusta. Tietenkin ympäristön ja pohjien suhteen, mutta myös harjoittelun intensiteetissä. Nuori hevonen tarvitsee taukoja, jotta se ehtii sisäistää oppimansa, ja vanhempi hevonen hyötyy vaihtelevista tehtävistä pysyäkseen motivoituneena.
Suunnitelmaan voi kuulua myös asioita, jotka eivät liity suoraan ratsastukseen. Siellä on yleensä kengitykset, rokotukset ja madotukset. Mutta miksei kirjata myös sosiaalista harjoittelua, irtojuoksutusta, arjen hierontaa tai vain hetkiä läheisyyteen. Nykyään kaikki tapahtuu niin nopeasti, että unohdamme, kuinka tärkeää on pysähtyä ja olla läsnä hevosen kanssa.
Kuvittelen, että suurin osa meistä osaa nykyään – kiitos maailman huippuratsastajien haastattelujen – laatia suunnitelmia niin treeniin kuin kilpailemiseenkin. Kysymys on, kuinka hyvin pidämme kiinni siitä mitä olemme suunnitelleet, ja kattaako suunnitelma riittävästi hevosen tarpeita.
Muutammeko suunnitelmaa sään, fiiliksen tai mukavuudenhalun takia – vai siksi, että suunnitelma ei alun perin ollut tarpeeksi harkittu? Mitä siitä seuraa, hevosen hyvinvoinnin ja tulosten näkökulmasta?
Joskus suunnitelma kaatuu johonkin, mihin emme voi vaikuttaa. Kengän irtoaminen mutakentällä. Vatsapöpö taas. Tai ihan vain kaoottinen päivä. Miten palaamme silloin suunnitelmaan?
Silloin joustavuus on tärkeää – tietenkin hevosen, mutta myös meidän kannalta. Pitää pysähtyä ja miettiä: Miksi suunnitelma petti? Miksi metsälenkistä on kulunut jo yli viikko? Miksi kengät putoavat taas? Miksi tuntuu, ettei hevonen halua enää tehdä sitä mitä puoli vuotta sitten? Miksi hevonen ei seuraa mukana samalla tavalla kuin ennen?
Ehkä on aika tarkastella omaa suunnitelmaa. Muokata sitä – tai vaikka tehdä rinnalle vaihtoehtoinen versio, se kuuluisa suunnitelma B. Suunnitelmalla täytyy olla tausta-ajatus, ja sitten halu toteuttaa se.
Tasapaino suunnitelmassa pysymisen ja joustavuuden välillä on tärkeää. Haluammehan luoda hevosia, jotka eivät ole vain kestäviä – vaan ennen kaikkea hyvinvoivia.
Jos opimme seuraamaan vähän paremmin sitä tietä, jonka olemme itsellemme piirtäneet, ei ole niin vakavaa, vaikka kaikki ei aina menisikään suunnitelmien mukaan.
(Tämä blogikirjoitus on käännetty tekoälyn avulla. Pyrimme tarkkuuteen ja selkeyteen, mutta jotkin vivahteet saattavat vaihdella. Kiitos ymmärryksestäsi.)
