Kesä on jatkunut pitkään, ja toki toivotaan, että se viipyisi vielä hetken. Mutta auringosta ja lämmöstä huolimatta on aika varautua kylmään, sateeseen ja siihen, mikä joskus tuottaa eniten hankaluuksia – nimittäin tuuleen.
Hevosilla on hyvä kyky selviytyä kylmästä ja myös sateesta, kunhan karva on saanut mukautua vuodenaikojen mukaan – toisin sanoen sitä ei ole ajeltu. Mutta kun kylmä ja sade tai lumi yhdistyvät tuuleen, voi jopa luonnollinen karvapeite tarvita loimen apua.
Ajeltu hevonen tarvitsee aina sään ja lämpötilan mukaan valitun ulkoloimen, kun syksy tekee tuloaan. Tällaiselta hevoselta puuttuvat luonnolliset kerrokset, jotka normaalisti suojaavat tuulelta ja kosteudelta.
Tärkeä yksityiskohta tulevina kuukausina on hikoilun hallinta harjoittelun jälkeen loimien yhteydessä.
Hikisen hevosen on saatava aikaa kuivua ennen kuin sille puetaan talliloimi tai ulkoloimi. Hevonen tarvitsee aikaa “viilentyä”.
Ajeltu hevonen kuivuu luonnollisesti nopeammin kuin ajattelematon hevonen, mutta molemmat hikoilevat vielä suorituksen jälkeen, ja tämä on tärkeää huomioida. Jos hevonen jatkaa hikoilua ulkoloimen alla samalla kun sataa tai sataa lunta, kosteus jää loimen alle. Tämä johtuu siitä, että ulkoloimen pintakangas sulkeutuu estääkseen veden pääsyn sisään, mikä heikentää hengittävyyttä. Näin hevonen kastuu loimen alla. Hengittävyys palautuu vasta, kun sade taukoaa.
Syksyn alku on hankalaa aikaa, kun aamut ovat kylmiä ja päivät saattavat välillä tuntua vielä kesäisiltä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta vaihtaa loimea päivän mittaan. Etuna voi olla, että hevosille annetaan aamulla rehua tarhassa, sillä ruoka auttaa niitä pysymään lämpiminä, ja ohuempi ulkoloimi estää hevosta kuumenemasta liikaa päivän aikana.
Minulle on tärkeää, että hevosilla on ulkoloimet, jotka istuvat hyvin – leikkiä ja liikkumista varten – ja jotka samalla pitävät veden ulkopuolella, jotta hevoseni voivat olla ulkona koko päivän.
